Miehenä
olon murhe
Elämään,
johon äiti
antoi
lukon ja avaimen,
pakenin
vihollisteni käsistä.
Rakkauden
petollisuus,
levoton
ja syvä,
vei
ongelmasta ongelmaan;
loikkasin
niihin halukkaasti.
Oli
tahroja, surun sotia,
miehenä
olemisen päiviä.
Eikä
väliä sillä
kuinka
paljon huuhtelin elämääni;
se
ei koskaan voisi
palata
normaaliksi.
Jo
silloin kun tulin äitini kohdusta,
mieleni
tarttui mielihyvän ja pahan nautintoon,
Kaipasi
yksinkertaisinta,
synnittömän
lapsen elämää;
ja
nyt haluan palata kohtuun jälleen.
Kuten
Ko Khinin runoissa
kerran
laulettiin:
”Mieleni
eksyi vääryyden sokkeloon.”
Olen
mies, täynnä katumusta.
No comments:
Post a Comment