Menetetty polku

The lost track

©   Ye Yint Thet Zwe

Suom. Lauri Vanhala

Menetetty polku

Äiti, vaikka en olekaan kanssasi samaa mieltä,

niin olen ollut kauan kivun tuttava,

eivätkä tuskani olleet hunajan makeita.

Hämmennyn jos avaan tai suljen rintani ikkunan,

mutta juon kangastuksia murtuneella sydämellä

ja murehdin hukattuja kuunsäteitä.

Olen huijannut itseäni,

kieltänyt opetuksesi;

edes auringonvaloa en voi erottaa

kuun ja tähtien valosta.

Typerys, se minä tosiaan olen… suuri typerys.

Ole asettanut kyseenlaiseksi sen

mitä toivoit minun olevan,

mutta annoit periksi toiveelleni

ja ymmärsit minua.

Olen nyt jo kaukana sinusta.

Kun hahmotan nykyhetken luonteen,

tunnen sen sisällä rinnassani.

Lähdin rinnoiltasi rankalle matkalle

ja 36 elinvuoden jälkeen

koin elämän makeuden ja katkeruuden,

sekä saavutin kypsyyden.

Sain huomata minulla olevan huolenani

vaimon, poijan ja tyttären; sekä velkaa.

Sitä paitsi, huippuelämän

ja monialaisen tulevaisuuden näkymän myös.

Äiti, se on kuin painajaisuni,

pelottavaa unta; tänä aamuna

löysin herätessäni kyyneleet poskiltani.

Olen murehtinut suuresti äiti…

niin paljon.