If God is unwilling, even a leaf
will not flutter in the wind, right mom?
© Ye Yint Thet
Zwe
English translation Ye Yint Tin Aung Moe
Suom.
Lauri Vanhala
Ellei
jumala tahdo, ei lehtikään liikahda tuulessa, eikö niin äiti?
Äiti,
äiti…
kuiskasin
harvakseltaan, hiljaa,
kyynelten
valuessa alas poskilleni.
Voin
tuntea talven tulon
auringon
säteiden myötä,
jotka
ohittavat tuoreimmat
ja
vihreimmät lehdet.
Kesäaika
on väistymässä
hitaasti
ja ääneti.
Poissa
ovat keskiyön auringon päivät.
Yö
voi vihdoin,
järkähtämättömän
varmasti,
saada
elämänsä takaisin.
Niiden
neljän vuodenajan kierrossa,
vain
itse voin saada otteen elämästäni.
Taistelen
yhä kuoleman kanssa, äiti.
Poissa
ovat paaston päivät,
menin
tänään jumalan tykö rukoilemaan
edesmenneen
isäni tähden;
myös
äitini puolesta,
joka
on jätetty hänen jälkeensä.
Rukoilin
läsnä olevien perheenjäsenteni,
sekä
rakastamani Burman;
äiti-maan
puolesta minä rukoilin,
kyynelten
vieriessä poskillani.
Oi
äiti,
yhä
uudelleen kuulen äänesi kutsuvan:
”Tule
pian takaisin…”
En
ole varma, josko voin koskaan
saada
tilaisuutta tuntea surua sinun jaloissasi, äiti.
Tunnen
sairauteni parhaiten…
Neljäkymmentä
vuotta olen elänyt,
rakastanut
isääni ja äitiäni,
rakastanut
kahta veljeäni ja veljieni tyttäriä;
rakastanut
pientä kyyhkyläistäni,
tytärtäni
ja poikaani, sekä sukulaisiani.
Olen
rakastanut ihmisiä joilla on eri usko,
ystäviäni
ja tuttaviani;
ja
rakkaudesta totuuteen
olen rakastanut runoja.
Oi
äiti, en ole tehnyt osaani kaikesta,
lukuunottamatta
näitä rakkauksiani.
En
ole millään voinut… koska asuin yksin.
Oli
enemmän aikaa ajatella,
miksi
ihmiset maan päällä
lopettavat
omin toimin elämänsä.
Opin
ymmärtämään heitä hitaasti,
vähän
kerrassaan, äiti.
Siitä
huolimatta äiti, ennen kuin kuolen,
haluan
halata sinua vielä kerran;
elää
yhdessä pikku kyyhkyni,
tyttäreni
ja poikani kanssa vielä hetken.
Tahdon
kirjoittaa runoja siitä,
että
rakastan jälleen.
Kaikki
nämä toiveeni ja ajatukseni
saavat
minut uhittelemaan
itselleen
kuolemalle, äiti.
No comments:
Post a Comment