Ye Yint Thet Zwe: July 2018

Friday, July 06, 2018

Ellei jumala tahdo, ei lehtikään liikahda tuulessa, eikö niin äiti?

If God is unwilling, even a leaf

will not flutter in the wind, right mom?

English translation Ye Yint Tin Aung Moe

Suom. Lauri Vanhala

Ellei jumala tahdo, ei lehtikään liikahda tuulessa, eikö niin äiti?

Äiti, äiti…

kuiskasin harvakseltaan, hiljaa,

kyynelten valuessa alas poskilleni.

Voin tuntea talven tulon

auringon säteiden myötä,

jotka ohittavat tuoreimmat

ja vihreimmät lehdet.

Kesäaika on väistymässä

hitaasti ja ääneti.

Poissa ovat keskiyön auringon päivät.

Yö voi vihdoin,

järkähtämättömän varmasti,

saada elämänsä takaisin.

Niiden neljän vuodenajan kierrossa,

vain itse voin saada otteen elämästäni.

Taistelen yhä kuoleman kanssa, äiti.

Poissa ovat paaston päivät,

menin tänään jumalan tykö rukoilemaan

edesmenneen isäni tähden;

myös äitini puolesta,

joka on jätetty hänen jälkeensä.

Rukoilin läsnä olevien perheenjäsenteni,

sekä rakastamani Burman;

äiti-maan puolesta minä rukoilin,

kyynelten vieriessä poskillani.

Oi äiti,

yhä uudelleen kuulen äänesi kutsuvan:

”Tule pian takaisin…”

En ole varma, josko voin koskaan

saada tilaisuutta tuntea surua sinun jaloissasi, äiti.

Tunnen sairauteni parhaiten…

Neljäkymmentä vuotta olen elänyt,

rakastanut isääni ja äitiäni,

rakastanut kahta veljeäni ja veljieni tyttäriä;

rakastanut pientä kyyhkyläistäni,

tytärtäni ja poikaani, sekä sukulaisiani.

Olen rakastanut ihmisiä joilla on eri usko,

ystäviäni ja tuttaviani;

ja rakkaudesta totuuteen

olen rakastanut runoja.

Oi äiti, en ole tehnyt osaani kaikesta,

lukuunottamatta näitä rakkauksiani.

En ole millään voinut… koska asuin yksin.

Oli enemmän aikaa ajatella,

miksi ihmiset maan päällä

lopettavat omin toimin elämänsä.

Opin ymmärtämään heitä hitaasti,

vähän kerrassaan, äiti.

Siitä huolimatta äiti, ennen kuin kuolen,

haluan halata sinua vielä kerran;

elää yhdessä pikku kyyhkyni,

tyttäreni ja poikani kanssa vielä hetken.

Tahdon kirjoittaa runoja siitä,

että rakastan jälleen.

Kaikki nämä toiveeni ja ajatukseni

saavat minut uhittelemaan

itselleen kuolemalle, äiti.

If God is unwilling, even a leaf will not flutter in the wind, right mom?

If God is unwilling, even a leaf

will not flutter in the wind, right mom?

English translation Ye Yint Tin Aung Moe

Mother, mother…

I whispered slowly and softly

Tears dripping down my cheeks.

I can feel winter approaching

Among the sun rays

That Pass through the freshest

And greenest of leaves.

Summer time is fading away

Slowly and quietly.

Gone are the days of the midnight sun.

The night can finally get it's life back

Firmly and surely.

In their four seasons,

Only I can't get a hold of my life.

I am still fighting with death, mother.

Gone are the days of fasting

I went to the side of God to pray today.

Did it for my father who has passed

behalf of mother who´s left behind.

I prayed for the family members that are apart,

my beloved land of Burma and for mother earth I prayed

while tears rolled down over my cheeks.

O mother.

"Please come back son."...

That's the voice of you calling out again and again.

I am not sure if I will ever

have a chance to feel regret by your feet again.

I know my illness the best, mother.

For the forty years I've lived,

Loved my father and mother,

My two brothers and my nieces

I loved my dear little dove,

Loved my daughter and son… my relatives

I loved people of different beliefs,

Loved my friends and acquaintances,

And out of love, for the truth

I loved poems.

O mother, I didn´t do my part for all

except these loves.

I was not able to... as I lived alone

I had more time to think over,

Why people on this earth

commit suicide by their own hands.

I started to understand them slowly,

bit by bit,mother.

Even though mother, before I die

I want to hug you once more,

to live together with my little dove,

daughter and son once again.

I want to write the poems

that I love once again.

All these wishes and thoughts

Makes me want to defy

for the Death itself, mother.

Vihaamme sotia, äiti

We hate wars, mother

English translation Ye Yint Tin Aung Moe

Suom. Lauri Vanhala

Vihaamme sotia, äiti

Vihaamme sotia, äiti.

Muistan yhä ajan jolloin kuulin:

Menemme sotaan,

koska vihaamme sitä…

Oikeudenjako ja miekka;

milloin ne kilpailevatkin mielessäsi,

niin rakasta oikeutta

ja luovu miekasta.

vihaamme sotia,

Siinäpä runo,

jota äitini tapasi lausua.

Oi äiti, hahmottelit yhden aikakauden

ja lensit pois.

Me pojat… toivon poluilla.

Oikeus ja miekka;

milloin ne kisailevatkaan,

niin tulen vaalimaan oikeudenmukaisuutta,

ja käyttämään miekkaani.

Tulemme taistelemaan

kunnes voitamme sodan.

Todellisuudessa…

me vihaamme sotia, äiti;

me vihaamme sotia…

We hate wars, mother

English translation Ye Yint Tin Aung Moe

We hate wars, mother

I still remember the time

When I heard we go to war

Because we hate war…

Piffany and sword

When they compete in your mind,

Love piffany

And give up from the sword.

We hate wars,

Thats the poem,

My mother used to recite.

O Mother, You shaped one era

and I flew away.

We sons... on the path of hope

Piffany and sword

When they compete in my mind,

I shall uphold piffany

and use my sword.

We will fight

till we win the war.

In reality…

We hate wars mother;

We hate wars…

Menetetty polku

The lost track

Suom. Lauri Vanhala

Menetetty polku

Äiti, vaikka en olekaan kanssasi samaa mieltä,

niin olen ollut kauan kivun tuttava,

eivätkä tuskani olleet hunajan makeita.

Hämmennyn jos avaan tai suljen rintani ikkunan,

mutta juon kangastuksia murtuneella sydämellä

ja murehdin hukattuja kuunsäteitä.

Olen huijannut itseäni,

kieltänyt opetuksesi;

edes auringonvaloa en voi erottaa

kuun ja tähtien valosta.

Typerys, se minä tosiaan olen… suuri typerys.

Ole asettanut kyseenlaiseksi sen

mitä toivoit minun olevan,

mutta annoit periksi toiveelleni

ja ymmärsit minua.

Olen nyt jo kaukana sinusta.

Kun hahmotan nykyhetken luonteen,

tunnen sen sisällä rinnassani.

Lähdin rinnoiltasi rankalle matkalle

ja 36 elinvuoden jälkeen

koin elämän makeuden ja katkeruuden,

sekä saavutin kypsyyden.

Sain huomata minulla olevan huolenani

vaimon, poijan ja tyttären; sekä velkaa.

Sitä paitsi, huippuelämän

ja monialaisen tulevaisuuden näkymän myös.

Äiti, se on kuin painajaisuni,

pelottavaa unta; tänä aamuna

löysin herätessäni kyyneleet poskiltani.

Olen murehtinut suuresti äiti…

niin paljon.

The lost track

English translation Mya Than Nyunt

Mom, Though I´m not agree,

But I´ve been so long living with suffer,

And those were not sweetened like honey.

I confuse if I open up or close

My breast’s window,

Drinking mirage and grieving

With my broken heart

For the lost moonbeams.

I’ve been fooling myself,

Ignoring your teachings,

Even can’t distinguish sunlight

From moonlight or from starlight.

I’m a fool mom, in deed… a big fool.

I’ve negated what you wish me to be,

But you gave up for my wish

And understood me.

I´m already far away from you.

I realized the nature of current moment

Feeling it with in my breast.

I left from your breasts to the rough journey

And after 36 years of life I experienced

The sweetness and bitterness of life

And reached my maturity.

I found among my possessions are,

A wife, a son and a daughter, and debts;

Besides a bleak and blurred future, too.

Mom, it’s like a nightmare

And a frightful dream; this morning

I found tears on my cheek when I woke up.

I grieved so much mom…

so much.

Talvilinnut tulivat kotiin; entä mitä tavallisten ihmisten elämästä

The winter birds return home;

what about the people of daily lives

Suom. Lauri Vanhala

Talvilinnut tulivat kotiin;

entä mitä tavallisten ihmisten elämästä

Rakastan lumihiutaleita,

myös valtavia lumisia vuoria.

Säälin meren elämää,

joka muuttuu talvella leikkikentäksi

ja sulaa kesäisin vedeksi.

Minusta tuli säälin kohde,

kun päiväntasaajan maan

saavutti talvinen pimeys.

Vain sitä kertaan mielessäni,

mitä tapahtui vuosi sitten?

Ihmiset… ihmiset!

Vaikka olemmekin erilaisia

ihonväriltämme ja uskonnoltamme,

niin samoin aistimme järjellä

että jätimme kotipesämme,

elääksemme parempaa elämää ja tulevaisuutta.

Samoin on talvilintujen lennon laita

ja ihmisille jotka ovat kuin lintuja;

tahdon vain sanoa, että

olemme kaikki arkipäivän lintuja.

Vain ne jotka ovat yllättyneet,

voivat ymmärtää yllätetyksi tulemisen

rauhallisessa ja hiljaisessa maailmassa.

Heidän uinailunsa on yhä unta,

jota kauhistuttavat painajaiset ahdistavat.

Kun kuuntelen heidän traumojaan,

yhdessä ja erikseen, niin tuntuu

kuin katselisi tuokion filmidokumenttia.

Kaikenlaiset tuntemukset ravistelevat sydäntäni

ja saavat silmäni kostumaan.

Ehket usko, että niin epäinhimillisiä tekoja

on meneillään maapallon toisella puolen.

Tuolla puolen uskomusten,

todellinen elämä on paljon enemmän kuin unet.

Jopa historiankirjoja ja elokuvien käsikirjoituksia

ei voida verrata siihen.

Olin se sitten minä, sinä,

tai kuka tahansa toinen henkilö,

niin maan ja perheen jättämisen tunne

on yhtä tuskallista,

kuin tikarikujan juoksua läpi sydämen.

Se on elämää toisessa maassa,

erilaisen kielen puhumista

toisen kulttuurin alla.

Muut kuvittelevat kaltaisteni elävän

katkeruuden sijaan parempaa elämää.

Itse en ajattele niin.

Tunne siitä, että jätin ystäväni kärsimykseen,

surmaa minua jokaisen hetken sekunnein.

Vaikka kadut ovat täällä puhtaita

ja yöt toivottaneet meidät tervetulleiksi,

niin herään aamuisin surullisena,

tai en ole saanut nukutuksi lainkaan.

Mutta… rauhoitu ystäväni,

ahdistus ei ole niin yksinkertaista.

Voit jättää ystäväsi taaksesi

ja antaa perheellesi paremman elämän.

He voivat olla onnellisia

onnistuneen maanpakosi johdosta.

Voit koristella maailman vapaudellasi.

Todellisuudessa,

emme ole yksinäisiä, toivottomia,

tai tulevaisuudessa jotain vähemmän,

vaikka eroamme ulkonäöltämme

ja ihonväriltämme.

Sama punainen veri virtaa ihomme alla;

kaikki me haluamme paeta tukahduttamista.

Uskon, että kaikki haavamme voivat parantua

juuri tässä maassa, sen ihmisten avun hoivassa.

Kuten talvilinnut palaavat takaisin,

niin on meidän kaikkien palattava kotiin.

The winter birds return home; what about the people of daily lives

The winter birds return home;

what about the people of daily lives

I love the snow flakes

I also love the huge snow mountains.

I pity the life of the sea

It turns to playground during winter

But turns to water during summer.

I became the subject of pity,

When the country of the equator

Enter the darkness of the winter.

That I am just recounting,

What happened a year ago?

People… people

Even though we differ in skin color and religion

It's the same in a sense that

We all left our family nest

To live a better life and a better future.

The same for the flight of the winter birds

For people who are the same

I just want to say that

We are all birds of the daily lives.

Only those being suppressed

Could understand getting suppressed

In a world so peaceful and quiet

The sleep of those sleeping

Are still being haunted

By the fearsome nightmares.

When I hear the trauma of each and everyone

I feel as if I'm watching a short documentary film.

All kinds of feeling shake my heart

And it makes my eyes watery.

You might not believe that there are such inhumane acts

Is going on the other side of the world.

The real life is much more beyond belief

Than the dreams.

Even the history books and the movie scripts

Can´t be compared to it.

Be it you, me,

or any other person,

The feeling of leaving your country and family

Is painful, as if a dagger ran through heart.

Getting to live in another country

Speaking different language

Living under different culture.

Other people think refugees are living better

instead living in bitterness.

I don't think so.

The feeling of leaving my friends behind to suffer

Kills me every second of every moment

Though streets are here clear

And the nights has welcomed us,

I wake up feeling sorry,

Or haven't fell asleep at all.

Relax my friend,

Stress is not that simple.

You can give a better life for the family members

and live your friends behind.

Your family and friends would be very happy

for your escape out of the country.

You can decorate the world with your freedom.

In reality,

We are not lonely, hopeless,

Or in a future something less

Even though we differ in outlook

and skin color.

It's the same red blood under the skin

It's the same, we all want to escape from suppression

I believe all our sores would be healed

Under the care and help of people in this very country.

As winter birds return home,

So do we all have to return home too.

Jumalan kädessä

In God´s hand

Suom. Lauri Vanhala

Jumalan kädessä

Puut, kukat,

lintujen suloinen sirkutus…

Luonto, metsä ja vuoret, sekä vedet,

myös ihmiset,

eivätkö ne olekin Luojan luomia?

En halua tietää, josko tämä näytelmä,

joka alkoi Edenin puutarhassa,

oli tyyni, tai roistomainen?

Niinpä en myöskään, oliko hedelmän maku

makea vai katkera, suolainen vai hapan;

en välitä!

Minä, kehoni yhtä mielesi kanssa,

kun etsin elämääni.

Tiedän, etten ole enää kehoni herra,

mutta löysin lopulta elämän,

unien päättyessä, keskeltä yötaivasta;

kaikki, Herran kämmenellä.

Tosiasiassa, katso…

alku ja loppu on tuo kielletty hedelmä.

In God´s hand

Trees, flowers,

Sweet chirps . . . chirps of birds…

Nature, forests, mountains and waters

Including humankind

Aren’t they the creation of God?

I don’t want to know, if this drama

Which began in the Garden of Eden

Was smooth or rogue?

So, not even if the taste of the fruit

Was sweet or bitter

Or salty or sour;

I don´t care!

Me – my body with your mind,

When I search my life

I know I’m no longer the master of my body,

But, I found it at last,

At the end of the dreams and

Middle of the nights’ skies;

Alas, in the God’s hand.

In fact that beginning and end,

is the forbidden fruit lo!

Todellisuudessa

In Reality

Suom. Lauri Vanhala

Todellisuudessa

Alas painuva aurinko

ja pilvien värikirjot,

kuin maalin roiskeita;

satumaisia!

Olen kauneuden kerjuri,

jonka päivällinen oli epävarma.

Olen kaivannut valoa,

kuin jotakin turvallista

ja epävarmana häämöttävää

hajoamaan ylitseni.

Luulenpa haluavani rehellisyyttä,

mutta en valita kiemurtelevista kaduista

ja kieroista mielistä.

Virran vesi päätyy jokiin,

jokien vedet osaksi valtameriä.

Huomasin olevani kuten itse virta,

joka ei edes taiten elämällä

löytänyt merta sosiaalisesta elämästä…

In Reality

The setting sun

and the color of the clouds

Like the splash of paints, fabulous!

I’m monger of beauty

Whose dinner used to be uncertain!

I had longed for a light,

As insecurity and uncertainty loomed

And fell apart over me.

Though what I want is honesty,

But I won’t complain

Of the zigzag streets and crooked minds.

The stream water enter into rivers,

While the river water discharges into Oceans.

Alas, I found myself recovered

That I am the river itself that couldn’t find

The ocean, in the arts of living in the social life…

Palapelejä

Suom. Lauri Vanhala

Alussa tulin maailmaan

alasti ja itkun kanssa.

Siihen mennessä,

kun jätän tämän maailman

monen itkun kera,

vain alaston kehoni enää

palaa alkulähteelleen.

Löydät totuuden kehostasi.

Kuinka helppoa onkaan

kahden neulan kohdata;

yksi pudonnut taivaasta

ja yksi noussut sinne.

Vaikka Buddha onkin sanonut,

että syntyminen ihmiseksi

on vain vähäinen mahdollisuus;

pienempi kuin noiden kahden neulan

kohtaaminen.

Murhe, tuska, nälän tunteet

ja intohimojen jano,

kaikki täyttymättömiä.

Elämä… elämä… elämä…

läsnä ihailuissa ja ruumiissa,

katuaksemme,

me kaikki olemme pelkkiä vieraita.

Mikä meissä epäonnistui

ja mitä jätimme jälkeemme

kehdon ja arkun välisenä jaksona?

Kyseenalaistaisimmeko itsemme?

Puzzles

I came into this world naked

With a cry in the beginning.

When I leave this world,

By then, with lots of cries,

That naked body of mine alone

will return to its source.

You find the truth in your body.

How easy meeting of the two needles,

One dropped from the sky and

One flied up to the sky!

Even though the Buddha has said,

Being born as a human,

The chances are so slim and

Harder than meeting of those two needles.

Grieves, pains, hungers

And thirst of desires,

All not fulfilled,

Life...life...life...

Presented by the fans and corpses,

To our remorse,

Alas! We’re just mere guests

What went wrong with us

And what we left behind,

During that period

Of between the cradle and coffin?

Should we question ourselves?

Wednesday, July 04, 2018

My little dove

English translation Zwe Hay Hman

My little dove,

I might have to carry

these to my grave -

Intense missing of you

And forlornness in icy winter

In a complete foreign land.

My little dove,

The dreams, the prospects

And concern and worry

To possess these

All are a good mother to be

And a good wife to be, too.

My dear little dove,

I failed to give you

A luxurious

and comfortable life.

Likewise, my pointing finger,

In fact, carries no real power.

Forgive me my love;

I dumped family’s joy

Over my country’s freedom, and

I sacrificed the joys of my family

Again, to feed my ego.

My dear little dove,

I was dump founded one day

Receiving a lecture from our daughter.

“We sacrificed sometimes for impractical deeds,

So they gave us no fruit

or perceived results,” said she,

but I found no words to requite her at all . . . . .

My dear little dove,

I, lying on my hospital bed

And gazing the white snowflakes

As they flew and landed on

And on the glass window by my bed,

Recounted the last story

That we in scripted on the fallen leaves . . . . .

So densely and so intensely lo!!