The winter birds return home;
what about the people of daily lives
© Ye Yint Thet
Zwe
Suom. Lauri Vanhala
Talvilinnut
tulivat kotiin;
entä
mitä tavallisten ihmisten elämästä
Rakastan
lumihiutaleita,
myös
valtavia lumisia vuoria.
Säälin
meren elämää,
joka
muuttuu talvella leikkikentäksi
ja
sulaa kesäisin vedeksi.
Minusta
tuli säälin kohde,
kun
päiväntasaajan maan
saavutti
talvinen pimeys.
Vain
sitä kertaan mielessäni,
mitä
tapahtui vuosi sitten?
Ihmiset…
ihmiset!
Vaikka
olemmekin erilaisia
ihonväriltämme
ja uskonnoltamme,
niin
samoin aistimme järjellä
että
jätimme kotipesämme,
elääksemme
parempaa elämää ja tulevaisuutta.
Samoin
on talvilintujen lennon laita
ja
ihmisille jotka ovat kuin lintuja;
tahdon
vain sanoa, että
olemme
kaikki arkipäivän lintuja.
Vain
ne jotka ovat yllättyneet,
voivat
ymmärtää yllätetyksi tulemisen
rauhallisessa
ja hiljaisessa maailmassa.
Heidän
uinailunsa on yhä unta,
jota
kauhistuttavat painajaiset ahdistavat.
Kun
kuuntelen heidän traumojaan,
yhdessä
ja erikseen, niin tuntuu
kuin
katselisi tuokion filmidokumenttia.
Kaikenlaiset
tuntemukset ravistelevat sydäntäni
ja
saavat silmäni kostumaan.
Ehket
usko, että niin epäinhimillisiä tekoja
on
meneillään maapallon toisella puolen.
Tuolla
puolen uskomusten,
todellinen
elämä on paljon enemmän kuin unet.
Jopa
historiankirjoja ja elokuvien käsikirjoituksia
ei
voida verrata siihen.
Olin
se sitten minä, sinä,
tai
kuka tahansa toinen henkilö,
niin
maan ja perheen jättämisen tunne
on
yhtä tuskallista,
kuin
tikarikujan juoksua läpi sydämen.
Se
on elämää toisessa maassa,
erilaisen
kielen puhumista
toisen
kulttuurin alla.
Muut
kuvittelevat kaltaisteni elävän
katkeruuden
sijaan parempaa elämää.
Itse
en ajattele niin.
Tunne
siitä, että jätin ystäväni kärsimykseen,
surmaa
minua jokaisen hetken sekunnein.
Vaikka
kadut ovat täällä puhtaita
ja
yöt toivottaneet meidät tervetulleiksi,
niin
herään aamuisin surullisena,
tai
en ole saanut nukutuksi lainkaan.
Mutta…
rauhoitu ystäväni,
ahdistus
ei ole niin yksinkertaista.
Voit
jättää ystäväsi taaksesi
ja
antaa perheellesi paremman elämän.
He
voivat olla onnellisia
onnistuneen
maanpakosi johdosta.
Voit
koristella maailman vapaudellasi.
Todellisuudessa,
emme
ole yksinäisiä, toivottomia,
tai
tulevaisuudessa jotain vähemmän,
vaikka
eroamme ulkonäöltämme
ja
ihonväriltämme.
Sama
punainen veri virtaa ihomme alla;
kaikki
me haluamme paeta tukahduttamista.
Uskon,
että kaikki haavamme voivat parantua
juuri
tässä maassa, sen ihmisten avun hoivassa.
Kuten
talvilinnut palaavat takaisin,
niin
on meidän kaikkien palattava kotiin.
