Friday, July 06, 2018

Menetetty polku


The lost track
©   Ye Yint Thet Zwe
Suom. Lauri Vanhala

Menetetty polku


Äiti, vaikka en olekaan kanssasi samaa mieltä,
niin olen ollut kauan kivun tuttava,
eivätkä tuskani olleet hunajan makeita.
Hämmennyn jos avaan tai suljen rintani ikkunan,
mutta juon kangastuksia murtuneella sydämellä
ja murehdin hukattuja kuunsäteitä.

Olen huijannut itseäni,
kieltänyt opetuksesi;
edes auringonvaloa en voi erottaa
kuun ja tähtien valosta.

Typerys, se minä tosiaan olen… suuri typerys.
Ole asettanut kyseenlaiseksi sen
mitä toivoit minun olevan,
mutta annoit periksi toiveelleni
ja ymmärsit minua.

Olen nyt jo kaukana sinusta.
Kun hahmotan nykyhetken luonteen,
tunnen sen sisällä rinnassani.
Lähdin rinnoiltasi rankalle matkalle
ja 36 elinvuoden jälkeen
koin elämän makeuden ja katkeruuden,
sekä saavutin kypsyyden.

Sain huomata minulla olevan huolenani
vaimon, poijan ja tyttären; sekä velkaa.
Sitä paitsi, huippuelämän
ja monialaisen tulevaisuuden näkymän myös.

Äiti, se on kuin painajaisuni,
pelottavaa unta; tänä aamuna
löysin herätessäni kyyneleet poskiltani.
Olen murehtinut suuresti äiti…
niin paljon.

No comments: